25 satunnaista asiaa sukupolvestani

Kolumnini Vihreässä Langassa 13.2.2009.

Emme ole vielä keksineet sukupolvellemme euromääräistä nimeä.
Juomme ja tupakoimme vähemmän kuin sukupolvet ennen meitä.
Työeläkemaksumme kaksinkertaistuvat, emmekä usko itse saavamme koskaan eläkettä.
Yhä useampi meistä arvostaa extralomaa palkankorotusta enemmän.
Kulutamme kulttuuriin ja ravintoloihin huomattavan osuuden tuloistamme.
Moni asuu kaukana lapsuuden perheestään, ja onkin arvioitu, että syrjäseutujen työvoimapulan lisäksi se saa eläkeikäiset vanhempamme
muuttamaan suurkaupunkeihin.
Meitä kritisoidaan elämän suunnittelemisesta millimetrin tarkkuudella. Erityisesti tämä koskee lastenhankintaa. Eikä kritiikki aina osu kovin kauas.
Eräät tuttavani tekivät suunnitelman häistään ja remontistaan projektinhallintatyökalulla.
Emme ole vielä tajunneet kuinka valtavat suurten ikäluokkien hoidosta sekä ympäristöongelmiin sopeutumisesta aiheutuvat kustannukset ovat ja kuinka paljon se vaikuttaa veroprosenttiimme.
Mielenterveysongelmat ovat joukossamme yleisempiä kuin koskaan aiemmin.
Menemme naimisiin paljon innokkaammin kuin sukupolvi X.
Ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat ehtivät muuttaa kaiken meille tärkeän, jos ongelmiin ei puututa nyt.
Syrjäytyneiden miesten osuus ei ole vähentynyt.
Ikäisemme naiset kärsivät edelleen epätasa-arvosta työmarkkinoilla.
Rakastamme matkailua, vaikka moni on alkanut potea aiheesta ilmastoahdistusta.
Emme ole suinkaan niin uusavuttomia kuin vanhempamme olettavat. Päinvastoin nypläämme pitsiä ja teemme pastan itse jauhosta asti.
Tunnemme huonoa omatuntoa siitä, että ystäviemme muodostama urbaani perhe on syrjäyttänyt ajankäytössämme lapsuudenperheemme.
Emme haluaisi sopeutua vanhanaikaisiin työelämän normeihin. On käsittämätöntä, että aikaansaamisen suhde ajankäyttöön oletetaan edelleen olevan lineaarinen.
Haluamme palautetta kaikesta.
Valitamme teknologian kehittymisen meille aiheuttamista lisäpaineista, mutta emme usein huomaa sen tuomia hyötyjä.
Pohdimme usein elämän tarkoitusta ja ahdistumme.
Eroamme kirkosta, koska sen mielipiteet ovat niin konservatiivisia, eikä kirkon palveluista juuri mikään ole kohdistettu meille.
Ajattelemme elämän osa-alueita projekteina.
Seuraamme entistä tiiviimmin globaaleja asioita, mutta emme osaa toimia niihin vaikuttamiseksi.
Emme juurikaan protestoi edellisten sukupolvien meille jättämiä ongelmien vuoksi, vaan pinnistämme kovasti saadaksemme hallittua niitä.
Pidämme toivottomina kalkkiksina niitä, jotka eivät ole listanneet itsestään 25 satunnaista asiaa Facebookissa.

Mari Puoskari
Kirjoittaja on vihreiden varapuheenjohtaja.