Amerikka, Sipoo ja maraton

Kesäkuussa oli aika paljon ohjelma – tosin kaikki mukavaa sellaista. Juoksin Tukholmassa maratonin, osallistuin ympäristöministeriön delegaatiossa YK:n WUF-kokoukseen Vancouverissa ja lomailin New Yorkissa. Sillä välin kun olin reissussa, valtuusto päätti hakea valtiolta Sipoon maita liitettäväksi Helsinkiin.

Kesäkuun alussa yksi ”lifetime dream” toteutui, kun juoksin Tukholman maratonin. Juoksu oli aikamoinen tuskien taival. Lämmintä oli yli 25 astetta, nestetasapaino horjahti ja jalat turposivat. Jouduin käymään pari kertaa ensiaputeltalla teippauttamassa jalkoja. Muuten juoksu kulki ja tunnelma oli upea, kun 16 000 ihmistä juoksi ja lähes toinen mokoma tukholmalaisia oli kannustamassa. Aika oli 4 tuntia ja 32 minuuttia, mikä on ihan ok ensikertalaiselle.

Pian Tukholman reissun jälkeen lähdin työmatkalle Vancouveriin Kanadan länsirannikolle. Olin kansalaisjärjestöjen edustajana ympäristöministeriön delegaatiossa World Urban Forum-kokouksessa, joka on osa YK:n Habitat-ohjelmaa. Kokoukseen osallistui lähes 10 000 ihmistä yli sadasta eri maasta. Tänä vuonna pääteemoja WUF:ssa olivat slummiutumisen ehkäisy, osallistaminen, hankkeiden rahoitus, turvallisuus ja urbaanit uhkat, kaupunkisuunnittelu sekä energian tuotanto ja energiansäästö. Minut valittiin delegaatioon Suomen luonnonsuojeluliiton ja Nytkisin ehdotuksesta, joten seurasin kokouksessa sekä energia- että gender-asioita.

Vancouver oli tosi vaikuttava. Vancouver on Kanadan kolmanneksi suurin kaupunki Tyynenvaltameren rannalla ja parin kymmenen kilometrin päästä keskutastasta nousevat lumihuippuiset vuoret. Toisin kuin muualla Pohjois-Amerikassa, Vancouverissa on todella panostettu joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen ja muutenkin kaupungista moniarvoinen ja luova kuva.

Vancouverin reissulta jäin kesälomalle ja pysähdyin muutamaksi päiväksi New Yorkiin. En ollut aiemmin käynyt NY:ssa, joten nähtävää riitti. Osallistuin New Pride-festivaaliin, kuten myös miljoona newyorkilaista. Hienoja kokemuksia olivat myös lenkkeily Central Parkissa ja käynti MoMassa.

Sillä välin kun seikkailin Amerikan maalla, päätettiin viimeisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa anoa valtioneuvostolta Länsi-Sipoon alueiden liittämistä Helsinkiin. Asia tuotiin valtuuston päätettäväksi todella lyhyellä varoitusajalla ja salaa valmisteltuna, ja menettelytapa oli mielestäni varsin ikävä. Itse asiaa kuitenkin kannatan monistakin syistä. Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen tiivistäminen mahdollistaa raideliikenteen laajentamisen, hillitsee autoliikenteen kasvua kehyskunnista ja säästää energiaa. Jos Sipoon alueita liitetään Helsinkiin, tulee luontoarvot turvata hyvällä suunnittelulla. Sipoonkorvesta tulee tehdä kansallispuisto ja Helsingin tulee käynnistää valmistelu Sipoonkorvessa omistamiensa maiden liittämiseksi vireillä olevaan luonnonsuojelualueeseen ja edistää kansallispuiston muodostamista Sipoonkorpeen. Porvoonväylän eteläpuolelle suunnitellaan asuinalueita, alueelle on jätettävä riittävät viherkäytävät Sipoonkorvesta rannikolle ja saaristoon.

Yksi vastaus artikkeliin “Amerikka, Sipoo ja maraton”

  1. Lars Ådahl sanoo:

    Tuota Helsinki hokee, samaa ajatusvirhettä.Ja sinä toistat. Miten kaupunkirakenne tiivistyisi laajentumalla?. Kaupunkiahan pitäisi tiivistää. Verrattuna muihin euroopan vastaaviin
    kaupunkeihin Helsingin kaupunginrakenne ei ole tiivis. Lars Ådahl