Asevelvollisuus on passé

Kolumni on julkaistu Vihreässä Langassa 3.12.2010.

Olen parhaillaan valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla. Kurssi on toki ehtaa Puolustusvoimat -lobbyä, mutta myös syvällinen ja hyödyllinen päivitys ajankohtaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Omasta mielestäni Suomi tuntuu edelleen varautuvan aika järeästi vanhoihin uhkakuviin. Nykyiset uhkat eivät edellytä 350 000 reserviläisen armeijan ylläpitämistä. Ympäristökatastrofit, cyberuhat ja järjestäytynyt rikollisuus ovat selvästi todennäköisempiä kuin laajamittainen sota. Uusimman turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteonkin mukaan meihin ei arvioida kohdistuvan sotilaallista uhkaa ilman, että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia.

Sotilaallisia uhkia tarkasteltaessa valtioiden välisiä maasotia todennäköisempiä ovat strategiset iskut alueellisissa konflikteissa. Moderneihin uhkiin vastataan yhteistyöllä valtavien reservien sijaan. Suomen armeijan koko vastaa väkilukuun suhteutettuna Pohjois-Korean armeijaa. Muissa Länsi-Euroopan maissa luovutaan yleisestä asevelvollisuudesta, viimeisimpänä päätöksen teki viime viikolla Saksa.

Eduskuntavaalien jälkeen pitäisi päättää miten valtiontalouden kestävyysvaje ratkaistaan. Alijäämä on viitisen prosenttia bruttokansantuotteesta. Veronkorotukset, verovähennyksistä luopuminen ja palveluiden leikkaaminen ovat kaikki ankeita keinoja. Samoin yliopisto-opiskelijoiden kurittaminen tai kuusikymppisten puolirampojen palomiesten juoksuttaminen tuleen.

Asevelvollisuus liittyy keskeisesti kestävyysvajeeseen. Käytämme puolustusmenoihin noin puolitoista prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta jos huomioidaan varusmiesten menettämät työtulot, luku nousee 2,5 prosenttiin. Työuran alkaminen lykkääntyy asevelvollisuuden vuoksi 1-2 vuotta. Tästä nipistämällä saataisiin jotain aikaiseksi kestävyysvajeenkin parantamiseksi. Silti Siilasmaan asevelvollisuustyöryhmä tuli odotettuun johtopäätökseen, Ahtelan työurien pituutta pohtinut ryhmä ei ottanut asevelvollisuutta edes työlistalleen.

Sotilaallinen uhka näyttää erittäin pieneltä, mutta siihenkin tulee varautua. Oikea malli olisi pieni, mutta hyvin varusteltu reservi. Tällaiselle olisi käyttöä myös kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä, joihin Suomi voisi osallistua paljon nykyistä aktiivisemminkin.

Siilasmaan raportin mukaan asevelvollisuus estää syrjäytymistä. Usein vedotaan myös siihen, että armeija antaa eväät itsenäiseen elämään ja treenaa pojat hyvään fyysiseen kuntoon. Minua ihmetyttää se, ettei kukaan Puolustusvoimista ole älähtänyt, että eiväthän nämä ole armeijan ydintehtäviä. Jos en ole muuta maanpuolustuskurssilla oppinut, niin ainakin sen, että Puolustusvoimien päätehtävät ovat Suomen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja kansainväliset tehtävät. Eikö teistäkin olisi luontevaa, että armeija keskittyisi näihin ja kouluille osoitettaisiin riittävät resurssit poikien henkisen ja fyysisen kunnon kohentamiseen?

Mari Puoskari
Kirjoittaja on puolueen varapuheenjohtaja

Tags: ,