EU:lla on väliä

Vuoden 2004 eurovaaleissa teimme Matti Wuoren kanssa yhteisen vaalilehden. Runoilija Tomi Kontio haastatteli minua lehteä varten.

Kerro itsestäsi.

Olen 24-vuotias, kotoisin Pielisen rannalta Juuasta japäätynyt Kuopion kautta Helsingin Kallioon. Valmistuin viime syksynä diplomi-insinööriksi kemian ja ympäristösuojelutekniikan alalta. Tällä hetkellä toimin tutkijana Teknillisessä korkeakoulussa, teen väitöskirjaa siellä. Poliittisella puolella olen valtakunnallisen vihreän nuoriso- ja opiskelijajärjestön ViNOn puheenjohtaja ja toimin Helsingin vihreän valtuustoryhmän sihteerinä.

Mitkä ovat vahvuutesi, kun joudut samalle viivalle vanhojen kehäkettujen kanssa?

Vanhoihin kettuihin verrattuna minulla on tuoreempi ja idealistisempi ote politiikkaan. En ole sellainen kyyninen inhoreaalipoliitikko. EU:n parlamentissa on alle nelikymppisiä yksi kahdestakymmenestä. Kyllä sinne saisi vähän nuorempaa verta tulla. Vahvuuksiani ovat koulutus- ja tiedepolitiikka sekä ympäristö- ja tasa-arvoasiat.

Eihän EU:lla ole oikeasti merkitystä? Eikö se ole vain jonkinlainen poliitikkojen laajennettu leikkikenttä?

Laajentumisen jälkeen EU on maailman suurin talousalue, EU on maailman suurin kehitysavun antaja ja EU:lla on ollut progressiivinen rooli kansainvälisten ympäristösopimusten ajajana. Jos nämä asiat eivät ole merkityksellisiä, niin mitkä sitten. Minusta on pelottavaa, että ihmiset eivät koe EU:ta tärkeäksi ja merkittäväksi. Oma visioni on, että EU:n pitäisi olla globaali oikeudenmukaisuuden ja ympäristöpolitiikan edistäjä.

Aina sanotaan, että parlamentilla ei ole mitään valtaa, mutta yhteispäätösmenettelyn kautta – jossa siis Euroopan neuvosto ja parlamentti säätävät yhdessä lakeja – parlamentilla on merkittävää valtaa. Myös yksittäisellä parlamentaarikolla on paljon valtaa; yksittäinen parlamentaarikko laatii koko parlamentin mietinnön komission lakialoitteesta. Esimerkiksi Matti Wuori laati vuonna 2002 koko Euroopan parlamentin lausunnon ihmisoikeuskysymyksistä.

Vaikka demokratiaa voidaan ehkä pitää yhtenä EU:n johtoajatuksista, niin eikö EU:n monimutkainen päätöksentekojärjestelmä vaikeuta yksittäisen kansalaisen mahdollisuuksia osallistua omien asioidensa ajamiseen? Ovatko Kafkan visiot toteutumassa EU:n paisuessa entisestään?

Se on totta, että EU:n päätöksentekorakenne ei ole ihan simppeli. Uudessa luonnoksessa perustuslailliseksi sopimukseksi pyritään yksinkertaistamaan EU:n päätöksentekojärjestelmää. Demokratiassa on keskeistä, että ymmärretään mistä päätetään ja millä tasolla päätökset tehdään. Unionin päätöksenteon avoimuutta voidaan parantaa lisäämällä asiakirjojen julkisuutta, ja tekemällä neuvostojen kokouksista avoimia. Kansalainen voi vaikuttaa edustajansa tai eri kansalaisjärjestöjen kautta tai tekemällä vetoomuksen EU:lle. Uuden perustuslain mukaan miljoona kansalaista voi myös tehdä aloitteen komissiolle.

Voiko EU:n ympäristöpolitiikka olla tehokasta ja toimivaa? Miten jäsenmaiden voidaan kuvitella suostuvan päästöjen vähentämiseen, jos tämä sotii niiden taloudellisia intressejä vastaan?

Edistyksellinen ympäristöpolitiikka ei ole ristiriidassa kilpailukyvyn kanssa, päinvastoin. On arvioitu, että seuraavan kymmenen vuoden aikana ympäristöteknologian alalle tulee 1,6 miljoonaa työpaikkaa EU:n alueelle.(EUROFORES) Ympäristöteknologiasta tulee EU:n uusi vientihitti.

Onko suomalainen hyvinvointivaltio tiensä päässä? Joudummeko EU:n kehittyessä luopumaan meidän sosiaalista vastuuta painottavasta yhteiskuntamallistamme?

En pidä tuota uhkakuvaa kovin todennäköisenä, koska sekä sosiaali- ja terveysasiat että koulutusasiat ovat kansallisen päätäntävallan alla myös uuden perustuslain mahdollisesti toteutuessa. Suomalaisten pitäisi tuoda voimakkaasti esiin hyviä kokemuksia hyvinvointivaltiomallista ja ajaa sitä, että kaikissa EU-maissa pitäisi olla jokin minimitaso sekä sosiaali- ja terveys- että koulutusasioissa.

Tällaisen minimitaso-ajattelun vasta-argumenttina esitetään usein, että se ajaa sellaiset maat, joissa esimerkiksi terveydenhuollon taso on korkealla, laskemaan sitä kohti minimitasoa. Kyllähän me voisimme jo nyt halutessamme ajaa meidän yhteiskuntamallimme samanlaiseksi kuin Virossa, mutta eihän sitä halua kukaan tehdä. Me pidämme kilpailuvalttina sitä, että täällä on puhdas ympäristö ja turvallista liikkua kaduilla – vaikka keskellä yötä – ja koulutus ja terveydenhuolto on järjestetty tasa-arvoisesti.