Green New Deal

Olin lauantaina Etelä- ja Itä-Savon kiertueella. Aamupäivän puhuimme eurovaaleista, Soinista ja norpista Savonlinnan torilla ja iltapäivällä vihreästä taloudesta ja elvytyksestä Mikkelissä.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon ehdotti lokakuussa maailman pelastamiseksi uutta vihreää diiliä. ”The Green New Dealin” esikuva on Franklin Rooseveltin New Deal -ohjelma, jonka avulla Yhdysvallat voitti sekä 1930-luvun laman että toisen maailmansodan. Roosevelt elvytti USA:n taloutta investoimalla muun muassa armeijaan.

Green New Dealin mukaan maailma on kolmiulotteisessa kriisissä. Globaali finanssikriisi aiheuttaa epävarmuutta ja työttömyyttä. Fossiilisen energian saatavuus heikkenee ja hinta heittelehtii voimakkaasti. Suurin uhka on kuitenkin ilmastonmuutos.

Jos jatkamme tällä menolla, maapallon keskilämpötila voi nousta jopa kymmenellä asteella. Tässä skenaariossa maailman kartta näyttäisi hyvin erilaiselta, sillä vedenpinnan nousu peittäisi useita valtioita kokonaan. Myös aavikoituminen ja myrskyt lisääntyvät ja ympäristöpakolaisuudesta tulee uusi turvallisuusuhka.

Globaaleja päästöjä on vähennettävä 30 % 2020 ja 50 % 2050 mennessä, jotta saamme lämpenemisen rajattua kriittiseen kahteen asteeseen. Länsimaissa tavoitteet ovat vielä tätä tiukemmat. Kioton sopimuksen jälkeen tarvitsemme kattavaa ilmastosopimusta, jossa on mukana myös USA. Obaman hallinnosta saadut signaalit lupaavat hyvää. EU:n tulee huolehtia, että Kööpenhaminan ilmastokokouksessa sopimukseen saadaan riittävän tiukat päästövähennystavoitteet.

Viherelvytystä ja uusiutuvaa energiaa

Kestävä talous ja ympäristönsuojelu eivät ole vastakkaisia tavoitteita. Vihreä teknologia luo työpaikkoja sekä säästää ympäristöä ja rahaa. Myös maailman johtajat ovat innostuneet viherelvytyksestä Green New Deal henkeen. Ranskassa Nicholas Sarkozy on listannut satoja kohteita, joihin valtio aikoo investoida edistääkseen uusiutuvaa energiaa ja vihreää teknologiaa. Pelkästään matalaenergiarakentamiseen liittyvien toimenpiteiden arvioidaan luovan 200 000 työpaikkaa. Barack Obama lupasi 150 miljardin investoinnit puhtaaseen energiaan seuraavan kymmenen vuoden aikana viiden miljoonan vihreän työpaikan luomiseksi. Saksassa ympäristöklusterin arvioidaan jo nyt työllistävän 250 000 ihmistä ja vuoteen 2020 mennessä sen arvioidaan olevan autoteollisuutta suurempi työnantaja.

Suomi kaipaa juuri nyt omaa vihreää diiliään. Ilmastonmuutokset merkit ovat yhä selvempiä, työttömyys on alkanut kasvaa ja metsäteollisuus on lamassa. Kaivattu diili on lisätä energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energia, jotka ovat suuria työllistäjiä. Pidän itse EU:n tärkeimpänä onnistumisena sitovien päästövähennystavoitteiden ja uusiutuvan energian lisäämistavoitteiden asettamista jäsenvaltioille. EU on asettanut energiatehokkuustavoitteen, jonka mukaan energiakulutusta tulee laskea 20 % vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvien tavoite on uusiutuvan energian osuus EU:ssa keskimäärin 20 % 2020, Suomen tavoite on 38 %.

Hallitus pyrkii lisäämään tuulivoiman tuotantoa. Tuulivoiman lisärakentamista pyritään kannustamaan syöttötariffin eli takuuhinnan avulla. Tässä tuulivoimatuottajille taattaisiin tietty tuotto tuotetusta sähköstä. Järjestelmän avulla arvioidaan 30-kertaistettava Suomen tuulivoimatuotanto 2020 mennessä. Tämä merkitsee noin 7 prosenttia Suomen sähköstä ja on vajaa neljännes tarvittavan uusiutuvan energian lisäyksestä. Investointien kokonaismäärä noin 3,5 Mrd €, josta kotimaisen työn osuus arvioilta 1,9-2,5 Mrd. €. Esimerkiksi Jyväskylässä on merkittäviä tuulimyllyjen ja tuulivoimakomponenttien valmistajia. Syöttötariffit vähentävät merkittävästi päästöjä ja tuovat työpaikkoja Keski-Suomeen.

Parempaa sääntelyä tarvitaan

Vihreät ovat julkaisseet omat teesinsä finanssikriisistä selviämiseen. Tarvitsemme työllisyyspaketin rinnalle markkinatalouden ja finanssimarkkinoiden parempaa ja tiukempaa säätelyä. Huolena pelkässä elvytykseen keskittymisessä on se, että finanssikriisin perimmäiset syyt jäävät ratkaisematta. Elvyttämisestä ei saa tulla vain valtion rahojen jakamista ympäriinsä mihin tahansa. Elvytyksen on tuettava talouden rakenteiden uudistamista vakaampaan ja ekologisesti kestävämpään suuntaan.

Syitä finanssikriisiin ovat luottoriskin siirtyminen lainanantajilta sijoittajille, uudet monimutkaiset rahoitusinstrumentit ja luottoluokituslaitosten epäluotettavuus. Myös riskien piilottamisen mahdollistavat kirjanpitosäännöt, pankkien oman riskienhallinnan pettämisen, väärin asennetut kannustimet ja heikko valvonta ovat omalta osaltaan pahentaneet kriisiä.

Rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden lisääminen ja riskienhallinnan parantaminen on tässä keskeisessä asemassa. Suomen on otettava vahva rooli kansainvälisen säätelyn tiukentamisessa. Monikansallisten yritysten on julkaistava maakohtaiset kirjanpitonsa ja valvonta laajennettava käsittämään mm. hedge-rahastot. Kirjanpitosäännökset on uudistettava niin, että taseiden ulkopuoliset erät tulevat läpinäkyviksi.

Veroparatiiseissa kukoistava varjotalous on saatava kuriin. Niin kauan kuin veroparatiiseja on, tiukempaa sääntelyä pakenevat voivat siirtyä sinne.

Riskienhallintaa on parannettava, sillä lopulta holtittoman riskinoton maksavat veronmaksajat. Ei ole oikein, että pankkien voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot maksamme me kaikki. Pankkien pääomituksen yhteydessä valtiolle tulee taata pääomitusta vastaava määrä osake- tai muuta omistusta ja päätösvaltaa pankin hallinnossa ja oikeus voitonjakoon. Valtion takausten ja muiden tukien ehtona tulee olla, että samalla rajoitetaan johdon palkkausta ja muita etuuksia. Näin estetään se, ettei takaus muodostu pankeille houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi kuin markkinaehtoinen pitkäaikainen rahoitus.

Rahoitustarkastus ja Vakuutusvalvontavirasto ovat yhdistymässä Finanssivalvonnaksi. Finanssivalvonnalle pitää osoittaa riittävä rahoitus, esimerkiksi palkkoihin, jotta sinne saadaan palkattua riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa.