Helsingin energiapolitiikka muuttaa suuntaa

Vihreiden ryhmäpuhe energiaselonteosta, kaupunginvaltuusto 23.1.2008, Mari Puoskari

TAVOITE PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISELLE ON VASTA ALKU

On hienoa, että valtuusto on tänään hyväksymässä Helsingin ensimmäistä energiastrategiaa. Tällä päätöksellä Helsinki muuttaa energiapolitiikkansa suuntaa. Vihreiden tavoitteena on ollut jo pitkään sitoutuminen päästöjen vähentämiseen, energiansäästöön ja uusiutuvaan energian osuuden lisäämiseen. Kaikissa näissä tavoitteissa edetään merkittävästi tässä ohjelmassa linjattujen tavoitteiden ja keinojen avulla.

Ilmastonmuutos on aikamme ykköshaaste ja on itsestäänselvyys, että Helsingin on osallistuttava aktiivisesti sen torjumiseen. On tärkeää, että valtuusto käyttää mahdollisuuttaan omistajaohjata kaupunkikonsernin toimijoita oikeaan suuntaan, sillä esimerkiksi Helsingin Energia ei ole toistaiseksi ryhtynyt tarpeeksi tarmokkaasti toimeen päästöjen vähentämiseksi. Tähän asti Helsingin Energia on kuitannut hiilidioksidipäästönsä ostamalla päästöoikeuksia markkinoilta. EU:n komission mukaan päästöoikeuksia ei jatkossa jaeta ilmaiseksi, mikä tulee nostamaan hiilitonnin hinnan. Tämän päätöksen jälkeen on entistä perustellumpaa panostaa päästövähennyksiin omassa toiminnassa.

Valtuusto linjaa, että Helsinki vähentää päästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tämä tavoite on realistinen, mutta kuitenkin tiukka, sillä samanaikaisesti Helsingin asukasluvun ennustetaan kasvavan lähes 20 prosenttia vuodesta 1990. Päästövähennystavoite on vasta alku. Jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä kriittiseen kahteen asteeseen, on länsimaiden vähennettävä päästöjään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Helsingin pitää olla jatkossakin eturivissä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Se on ainoa mahdollinen paikka Suomen pääkaupungille.

UUSIUTUVAA ENERGIAA LISÄTTÄVÄ, MUTTA KESTÄVÄSTI

Uusiutuvan energian osuus kolminkertaistetaan vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvien lisääminen on energiansäästön jälkeen tärkein keino päästöjen vähennystavoitteen saavuttamiseksi. Helsingin energiantuotannossa on muutettava suuntaa, jotta uusiutuvien osuus saadaan ylös. Tämä ei ole mahdotonta, sillä esimerkiksi Tukholman kaukolämmöstä tuotetaan 80 % uusiutuvilla: puulla, jätteellä ja merilämpöpumpuilla. Helsingissä uusiutuvan kaukolämmön osuus on vain 3 %.

20 prosentin tavoite uusiutuville voidaan saavuttaa esimerkiksi tuottamalla tuulivoimalla, vesivoimalla ja biojätteestä valmistetulla kaasulla noin 3-5 prosenttia kokonaisenergiasta kullakin sekä hakkeella, pelleteillä ja maalämmöllä loput. Kannattaa huomioida myös se, että energiansäästö pienentää tarvetta investoida uusiutuviin: jos kokonaiskulutuksemme pienenee, myös uusiutuvien prosenttitavoite saavutetaan vähemmillä kilowattitunneilla.

Uusiutuvan energian on kuitenkin oltava kestävästi tuotettua. Vesivoimaa voidaan lisätä hieman nostamalla nykyisten vesivoimaloiden tehoa. Helsingin Energian ei tule ajaa uusien vesistöjen kahlitsemista tai uusien tekoaltaiden, kuten Kollajan tai Vuotoksen, rakentamista.

Jätepolitiikan ensisijainen tavoite tulee olla jätteensynnyn ennaltaehkäisy ja kierrätyksen edistäminen. Tiettyjä jakeita voidaan kuitenkin hyödyntää myös sähkön ja lämmön yhteistuotannon energianlähteenä, sillä fossiilisia polttoaineita korvaamalla saadaan vähennettyä kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi. Lajitellun biojätteen kaasuttaminen ja mädättäminen ovat kestäviä tapoja tuottaa polttoaineita – sen sijaan YTV:n nyt valitsema jätteen massapoltto ei ole perusteltu ratkaisu.

Kokoomus on suhtautunut kriittisesti bioenergian osuuden lisäämiseen. Suomessa on kuitenkin mahdollisuudet lisätä hakkeen käyttöä 3-5-kertaiseksi nykyisestä. Tämä koskee nimenomaan sitä biomassaa, jota ei voida hyödyntää esimerkiksi paperiteollisuudessa. Helsingin tulee ryhtyä polttamaan pellettejä nykyisissä voimaloissa ja investoida uuteen biovoimalaan joko Helsingissä tai muualla Suomessa. Biomassan kuljetus laivalla tai raideteitse on todellinen vaihtoehto rekkarallille, jos tahtoa vain löytyy.

Biokaasu on polttoaine, jossa piilee myös merkittäviä mahdollisuuksia. Puhdistettua biokaasua voidaan polttaa maakaasun seassa. Biokaasun tuottaminen erilliskerätystä biojätteestä, vedenpuhdistuslaitoksen lietteestä ja elintarviketeollisuuden jätteestä on yksi tapa lisätä uusiutuvia. Kaikkien näiden lähteiden potentiaalia ei kuitenkaan vielä tarkasti tunneta, kaikkia näitä ei ole tutkittu uusiutuvien energiamuotojen potentiaaliselvityksessä. Esitän seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että mahdollisuudet biokaasun tuottamiseksi eri lähteistä selvitetään.

Meidän ei pidä myöskään väheksyä aurinkolämmön merkitystä, vaikka asummekin lähes napapiirin tuntumassa. Eko-Viikin kokeilujen perusteella aurinkolämpökennot vähensivät lämmitysenergian tarvetta 30 prosenttia. Jos haluamme lisätä uusiutuvan lämmön osuutta, pitää meidän löytää keinot hyödyntää aurinkolämpöä myös kaukolämpöalueilla.

Tärkein uusiutuvan energian lisäämiskohde on kuitenkin tuulivoima. Tuulivoiman potentiaali Suomen rannikoilla on merkittävä. Pöyryn laskelmien mukaan jo voimassaolevien maakuntakaavojen varaukset toteuttamalla voitaisiin Suomen sähkönkulutuksesta kattaa 10 prosenttia tuulivoimalla vuoteen 2020 mennessä. Tämä vaati toki valtiolta tehokkaita taloudellisia ohjauskeinoja. Pöyryn tutkimusten mukaan myöskään harhaluulo siitä, että tuulivoiman lisääminen automaattisesti nostaisi sähkönhintaa markkinoilla, ei pidä paikkaansa.

Tuulivoimaloita rakennetaan luonnollisesti sinne missä tuulee. Helsingin Energian kannattaa investoida tuulipuistoihin ympäri Suomea. Helsingin kannattaisi kuitenkin selvityttää myös Helsingin edustalle varatulle alueelle suunnitellun tuulipuiston potentiaali, sillä tuulivoimatekniikka kehittyy koko ajan ja saamme uutta tuulisuustietoa tuuliatlaksen päivittämisen yhteydessä.

Energiapoliittisiin linjauksiin on kirjattu, että mitään päästötöntä energiamuotoa ei suljeta pois. Tämä sopii hyvin vihreillekin, sillä on rehellistä myöntää, ettei ydinvoima ole päästötöntä eikä kestävää. Vaikka ilmastonmuutos on kaikkein suurin haaste, emme voi sulkea silmiämme muiltakaan ympäristöongelmilta. Hiilidioksidipäästöt eivät ole ainoita energiantuotannon päästöjä. Kuten valtuuston seminaarissa professori Pirilä huomautti, ydinvoiman ongelmana on myös uraanin
rajallisuus. Ydinvoima ei myöskään ole halpaa eikä mikään nopea ratkaisu, kuten Olkiluodon toivottomasti myöhässä oleva työmaa osoittaa. Ydinvoimasta ei siis ole Helsingin energialähteeksi.

TÄRKEIN KEINO ON ENERGIANSÄÄSTÖ

Helsinki profiloituu energiansäästön edelläkävijäksi. Hyviä keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat matalaenergiarakentamisen edistäminen ja energiansäästön huomioiminen tontinluovutuksessa ja mahdollisesti myös kiinteistöveron perusteena. Energiankulutuksen minimointi tulee asettaa tavoitteeksi uusien työpaikka- ja asuinalueiden suunnittelussa.

Rakennusten energiankulutus voidaan puolittaa kolmessa vuosikymmenessä. Tämä edellyttää 70 prosenttia nykyistä tiukempia energiankulutusnormeja uusille rakennuksille. Monet tahot ovat suhtautuneet varovaisen positiivisesti ajatukseen siitä, että Jätkäsaaresta tulisi matalaenergiarakentamisen pilottikohde. Jos haluamme olla edelläkävijöitä muuallakin kuin poliittisissa puheissa, tämä hanke tulisi laittaa vireille pikimmiten.

Tarvitsemme lisää tietoa energiansäästön mahdollisuuksista sekä päätöksentekoon että helsinkiläisille. Valtakunnalliset energiansäästötiedotuksen toimijat eivät pysty auttamaan esimerkiksi helsinkiläistä korjausrakentajaa. Helsinki voisi perustaa ympäristötietokeskuksen, jossa annettaisiin tietoa kaupunkilaiselle myös muun muassa kestävästä kuluttamisesta. Esitän kaksi pontta:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään keinot vahvistaa paikallista energiansäästöön ja ekotehokkuuteen kannustavaa neuvontaa.

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että laaditaan riippumaton selvitys Helsingin energiansäästömahdollisuuksista ja -keinoista.

LIIKENTEEN PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISEKSI YKSITYISAUTOILUA VÄHENNETTÄVÄ

Liikenteen päästöjen vähentämiseksi on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita joukkoliikenteelle. On hienoa, että HKL:ssa ilmastonmuutos otetaan vakavasti ja keinoja on jo pohdittu.
Jotta joukkoliikenteen kilpailukykyä saadaan parannettua, on sen tukea nostettava asteittain ja varattava resursseja tulevaisuuden suuriin investointeihin. Länsimetro ei saa viivästyä. Lounais-Sipoon alueiden suunnittelussa on otettava lähtökohdaksi se, että metro kulkee jo silloin kun ensimmäiset muuttoautot ajavat pihaan. Suomen kansallisten päästötavoitteiden saavuttamisessa pääkaupunkiseudun liikenneratkaisut ovat merkittävässä asemassa. Tämän vuoksi valtion tulee tukea merkittävästi suuria joukkoliikenneinvestointejamme. Jo lupailtua suurten kaupunkien joukkoliikennetukea on aikaistettava.

Liikenteen päästöjen suurin syypää on kuitenkin yksityisautoilu. Energiapoliittisissa tavoitteissa ei ole asetettu autoistumisen vähentämiselle minkäänlaisia tavoitteita. Autoistumisen vähentämiseen olisi käytettävissä monia keinoja joukkoliikenteen parantamisen lisäksi: parkkipaikkapolitiikka, liikenteen ohjauskeinot ja kevyen liikenteen edistäminen vain muutamia mainitakseni. Parkkimaksujen korottaminen ja ennen kaikkea pysäköinninvalvonnan tehostaminen olisivat myös tehokkaita keinoja nykyisen kaoottisen tilanteen parantamiseksi.

Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien valtuustoryhmät ovat johdonmukaisesti lisänneet liikenteen päästöjä ja pahentaneet autoistumista. Ryhmät ovat yksissä tuumin löyhentäneet parkkipaikkanormeja kantakaupungin asuinalueilla. Yhtäkään uusista kaupunginosista ei suunnitella aidoksi joukkoliikennekaupunginosaksi. Tässä asiassa voimme joko olla edelläkävijöitä ja kannustaa ihmisiä kestävämpiin liikkumismuotoihin tai huomata muutaman vuoden kuluttua, että Helsingin on asetettava pakotteita autoilun vähentämiseksi.

Kirjaus liikenteen ohjauskeinojen selvittämisestä sisältää ilman muuta myös ruuhkamaksujen selvittämisen. Tukholman ruuhkamaksujen hyödyt ovat kiistattomat. Ruuhkat ovat vähentyneet 30 prosenttia, ilmanlaatu parantunut ja joukkoliikenteen käyttö lisääntynyt. Suurin osa tukholmalaisista kannattaa järjestelmää, erityisesti ammattiautoilijat.

Tutkimusten mukaan myös suuri osa helsinkiläisistä toivoisi vastaavan järjestelmän käyttöönottoa Helsingissä. Liikenteen päästöjä voitaisiin vähentää arviolta 20 prosenttia ruuhkamaksujen avulla. Ruuhkamaksujärjestelmän pitää olla kunnallinen, jotta sen tuottoja voidaan käyttää Helsingin liikenneolojen, erityisesti joukkoliikenteen hyväksi.

Yksi mahdollinen malli ruuhkamaksujärjestelmäksi on periä autoilijoilta joukkoliikennemaksua ja houkutella autoilijoita näin joukkoliikenteen pariin. Tätä mallia kannattaisi selvittää yhdessä muiden Helsingin seudun kuntien kanssa. Teenkin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että osana liikenteen hallintokeinojen selvittämistä selvitetään myös erilaisia ruuhkamaksumalleja.

Ainut todella päästötön liikkumismuoto on kevyt liikenne. Helsinki on asettanut tavoitteekseen pyöräilyn kaksinkertaistamisen, mutta vielä ollaan valovuosien päässä tavoitteesta. Pyöräilystä on tehtävä todellinen vaihtoehto työmatkaliikenteeseen. Tätä varten on vahvistettava nopeiden pyöräteiden verkostoa. Uusilla alueilla pyöräilijät on sijoitettava omille kaistoilleen autoliikenteen viereen, jotta konfliktit pyöräilijöiden ja kävelijöiden välillä vältettäisiin.

Hyvä alku on vihreiden maankäytön ja asumisen ohjelmaan ajama pyöräpaikkanormi. Yksi tapa joustavoittaa työmatkaliikennettä olisi myös bussien etupuskuriin kiinnitettävät 2 – 4 pyörän
kuljetustelineet.

VASTUULLINEN HELSINKI HANKKII ENERGIATEHOKASTA

Energiapoliittisten linjausten mukaan Helsinki ryhtyy kiinnittämään huomiota energiansäästöön myös hankinnoissaan. Yksi keino vähentää päästöjä ja kannustaa investointeja uusiutuvaan energiaan olisi se, että Helsinki ryhtyisi hankkimaan vihreää sähköä omaan käyttöönsä. Monet suuret yritykset, mm. VR, ovat jo ryhtyneet uusiutuvan sähkön kuluttajiksi. Asian suhteen on ryhdyttävä toimiin, eikä vain piilouduttava selvitysten taakse.

Helsingin tulee omassa toiminnassaan kiinnittää huomiota myös liikenteen päästöihin. Kaupunki voisi ryhtyä käyttämään pelkkiä yhteiskäyttöautoja ja edistää pyöräilyä tarjoamalla työntekijöilleen työsuhdepolkupyöriä. Teenkin viimeisen ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy tarjoamaan työntekijöilleen työsuhdepolkupyöriä.

Arvoisa puheenjohtaja, Vihreä ryhmä kannattaa energiapoliittisten linjausten hyväksymistä.

Yksi vastaus artikkeliin “Helsingin energiapolitiikka muuttaa suuntaa”

  1. Tapani sanoo:

    Helsingin uusi linjaus on hyvä, erittäin hyvä. Ei täydellinen mutta kyvä alku.

    Tämä kuitenkin pistää tekstissäsi silmään:

    ”Tukholman kaukolämmöstä tuotetaan 80 % uusiutuvilla: puulla, jätteellä ja merilämpöpumpuilla.”

    Millä perusteella jäte on uusiutuvaa? Toki jätettä tulee aina vaan lisää, mutta jätteestä suuri osa on muovia, eli öljyä, jota nyt ei parhaalla tahdollakaan voi pitää uusiutuvana. Jätteen poltto on kaiken kukkuraksi päästökaupan ulkopuolella, joten öljy jätteen muodossa poltettuna menee aivan vapaamatkustajana.

    Merilämpöpumppu-enegian uusiutuvuus riippuu myös pumpun pyörittämiseen käytetyn sähkön alkuperästä. Se ei välttämättä ole uusiutuvaa kuin osaksi.

    Tukholman käyttäminen verrokkina Helsinkiin ontuu. Tukholma ei tuota käyttämästään sähköstä omalla alueellaan kuin osan. Loput tulee valtakunnan verkosta, jossa sitä jauhaa puoleksi vesivoima, puoleksi ydinvoima. Noin karkeasti ottaen.

    Helsinki tuottaa sähköä yli oman tarpeen. Ei ole Helsingin vika, että Suomessa on vesivomaa vain viidesosa Ruotsin määrästä, ja ydinvoimaakin reilusti alle puolet. Niillä Ruotsi tekee päästöttömän energiansa, jonka turvin Tukholmakin ratsastaa. Helsingin toimintaympäristö on erilainen.

    Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että nyt otettu suunta Helsingin energiapolitiikassa on tervetullut. Vaikkakin parempi olisi vaatia päästötöntä energiaa, kuin uusiutuvaa. Ilmastonmuutoksen kannalta ydinvoima on joka tapauksessa parempi kuin biopolttoaineet.