Ihannemaa Ruotsi

Vko 12 (20-26.3.2006)

Viikko oli täynnä töitä ja vihreiden järjestöjen tilaisuuksia. Viikonloppuna tutustuin Tukholmassa ruuhkamaksuihin, biopolttoaineisiin ja vauvaelämään.

Olin tiistaina puhumassa Helsingin vihreiden naisten yleiskokouksessa valtakunnallisen kattojärjestön Vihreiden naisten toiminnasta ja tietysti sivusimme myös Helsingin kunnallispolitiikkaa. Puhuimme muun muassa neuvolajärjestelmän kehittämisestä ja vanhuspalveluohjelmasta.

Keskiviikkona minä ja Helistön Kimmo olimme puhumassa Helsingin Vihreiden nuorten Nuhevin tilaisuudessa Harjun nuorisotalolla. Paikalla oli kolmisenkymmentä nuhislaista ja aiheena kaupunkisuunnittelu. Minä puhuin viheralueiden huomioimisesta kaupunkisuunnittelussa ja joukkoliikenteestä. Helsingissä lisärakentamisen paine on niin kova, että uusia asuntotontteja pyritään kaavoittamaan vaikka viheralueita nakertamalla. Pahimpia esimerkkejä ovat olleet toistaiseksi Lääkärinkadun alue ja Myllypuron puinen kaupunkikylä. Toisaalta positiivinen esimerkki on ollut Uutelan viheralue, joka on nyt kokonaisuudessaan kaavoitettu vuosaarelaisten henkireiäksi. Nuhevin illan kaltaiset tilaisuudet ovat parasta politiikassa – olin laskeskellut että pääsisin kotiin puoli kasin maissa, mutta porukka oli niin innoissaan ja puhuttavaa riitti, joten lopetimme vasta yhdeksän kieppeillä.

Torstaina oli puoluehallituksen kokous ja viikonlopun olin Tukholmassa Euroopan vihreiden ruuhkamaksu- ja biopolttoaineseminaarissa. Matkalla mukana olivat myös ystäväni Jessica ja hänen muutaman kuukauden vanha poikansa Ukko. Lähipiirissäni ei ole vielä ollut kovin paha beibibuumi, ja olikin tosi kiinnostavaa seurata läheltä pari vuorokautta millaista vauvallinen elämä on. Syömistä ja nukkumista ja syömistä ja nukkumista. Ukko on tosin superkiltti, jos saisi takuun, että vauva olisi samanlainen, niin voisi joskus vaikka harkita.:)

Seminaarikin oli kiinnostava. Ruotsi on maailman kärkimaita sekä ruuhkamaksujen edistämisessä että biopolttoaineiden käytössä. Tukholman ruuhkamaksukokeilu on vähentänyt liikennettä jopa 25 prosenttia, kun taas keskustaan tulevien ihmisten määrä ei ole kuitenkaan merkittävästi vähentynyt. Kymmenet tuhannet tukholmalaiset ovat siirtyneet joukkoliikenteen käyttäjiksi ja ruuhkamaksujen vastustus on vähentynyt merkittävästi, kun kaupunkilaiset ovat huomanneet miten paljon systeemi parantaa kaupunkiympäristöä.

Ruotsi on myös biopolttoaineiden edistämisessä maailman huippua. Jo nyt 30 prosenttia uusista autoista käyttää hiilidioksidivapaata tekniikkaa. Julkisissa hankinnoissa kunnat panostavat vähäpäästöisyyteen, jo kahdessatoista kunnassa käytetään pelkkiä biokaasubusseja. Ruotsin valtio on kannustanut uusiutuvien polttoaineiden käyttöön johdonmukaisesti ja kunnianhimoisesti. Ajoneuvovero on vuoden alusta porrastettu hiilidioksidiperustaisesti. Kunnat saavat tukea päästöttömille hankinnoilleen. Bioautot saavat parkkeerata ilmaiseksi keskustoissa ja Tukholmassa ne on vapautettu ruuhkamaksuista. Päästöttömiä polttoaineita käyttävät työsuhdeautot saavat 20-40 prosentin veroalennuksen. Huoltoasemat on velvoitettu tarjoamaan myös fossiilittomia polttoaineita, eli lähes puhdasta bioetanolia ja biodieselliä seospolttoaineen lisäksi.

Seminaarireissu Tukholmaan oli jo kolmas Ruotsin matkani tämän vuoden aikana. Joka käynnin jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen henkinen ruotsalainen. Kun vertaan ruotsalaista tasa-arvo- ja ympäristöpolitiikkaa Suomen meininkiin, niin tekee mieli pakata laukut välittömästi ja muuttaa naapurimaahan.