Kööpenhamina jää vaalirahakohun varjoon

Puhe puoluevaltuuskunnassa 26.9.2009.

Vaikka vaalirahoitus ja taloussuhdanne ovat valtavan merkittäviä ajankohtaisia asioita, haluaisin painottaa, että tänä syksynä päätetään myös asioista, jotka elintärkeitä tulevien sukupolvien kannalta.

Joulukuun alussa Kööpenhaminassa pidetään ilmastokokous, jossa päätetään maapallon tulevaisuudesta. Viimeisten kuukausien aikana on syntynyt laaja ymmärrys siitä, että vuoteen 2020 mennessä tarvitaan 40 prosentin päästövähennykset 20 prosentin sijaan.

Neuvottelujen onnistuminen kiteytyy kahteen kysymykseen. Saadaanko Kiina ja USA mukaan? Kuka maksaa kehitysmaiden päästövähennykset?

Kiina on ilmoittanut, ettei se aio osallistua päästörajoituksiin sitovasti. Presidentti Obama on vaatinut tiukkoja toimia, mutta Yhdysvaltain senaatin äänenpainot ovat toisenlaisia.

Kiinan, Intian ja kehitysmaiden kasvihuonekaasupäästöt vastaavat jo yli puolta maailman päästöistä. Päästövähennykset ovat välttämättömiä myös kehitysmaissa, vaikka olemmekin sitä mieltä, että ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti länsimaiden tulee kantaa merkittävä osa vastuusta. EU-komissio on arvioinut, että tarvitaan 100 miljardin tulon- ja teknologiansiirrot, jotta kehitysmaiden päästövähennykset saadaan rahoitettua. EU komissio on arvioinut, että EU maksaa tästä 2-15 miljardia. Tämä ei ole realistinen lähtökohta sille, että saisimme kehitysmaat mukaan ilmastosopimukseen. Suomen tulee ajaa EU:n linjaksi sitä, että EU kantaa suuremman vastuun rahoituksesta.

Suomessa teollisuus on keskittynyt vastustamaan kunnianhimoista ilmastosopimusta. Puhe hiilivuodosta on taas noussut ilmastokeskustelun keskiöön. Hiljattain julkistetussa OECD:n raportissa tyrmätään ympäristöpolitiikan merkitys tuotannon siirrossa. Tuotannon siirtymisen volyymi ei ole merkittävä ja muut syyt ovat tiukkoja ilmastotavoitteita merkittävämpiä. Komission on esittänyt, että tietyille aloille, joilla hiilivuoto on merkittävä riski, voidaan jakaa päästöoikeuksia ilmaiseksi. Suomen kantana tulisi olla se, ettei kenellekään jaeta päästöoikeuksia ilmaiseksi. Päästökaupan ulkopuolisella sektorilla Suomen tulisi ajaa aktiivisesti EU:ssa hiiliveroa. Vihreille keskeinen tavoite talouspolitiikassa on saada päästöille hinta. Pidänkin tärkeänä, että vihreät ministerit ajavat tässä tiukkaa linjaa valtioneuvostossa.