Lisää rahaa vai ei?

Kolumni on julkaistu Kamppi-Eira-, Töölöläinen- ja Meri-Helsinki-lehdissä elokuussa 2007.

Takuuvarma syksyn merkki politiikassa on kiihtyvä keskustelu rahasta. Seuraavan vuoden budjetteja valmistellaan niin valtiotasolla kuin kunnissakin.

Viime vuoden tilinpäätöksen perusteella Helsingin talous on hyvässä kunnossa. Helsingin palveluita rahoitetaan kuitenkin liian paljon Helsingin Energian tuloksella, eikä menoja ole siksi varaa paisuttaa. Helsinki on myös monia suuria suomalaiskaupunkeja velkaisempi.

Toisaalta esimerkiksi lastensuojeluun ja terveydenhuoltoon kaivataan kipeästi lisärahoitusta. Huostaanottopaikoista on huutava pula ja esimerkiksi hammaslääkärijonot ovat sietämättömän pitkät. Hoitoketjuja voidaan varmasti sujuvoittaa nykyisestä kehittämällä toimintatapoja, mutta vaaditaan kuitenkin myös lisäresursseja. Esimerkiksi yhden akuuttivuodeosaston lisääminen parantaisi tilannetta merkittävästi. Sekä terveydenhoidossa että lastensuojelussa voisimme myös tähtäimellä säästää pitkän pennin myöhemmin, jos panostaisimme nykyistä enemmän ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Koko kevään olemme kohisseet tasa-arvotuposta. On jo korkea aika puuttua siihen, että hoitoalan raskaasta työstä maksettaisiin vaativuutta vastaava palkka. Myös koulutettujen naisvaltaisten alojen, kuten lastentarhan opettajien ja kirjastonhoitajien palkkoihin pitäisi tehdä tuntuva korotus. Mikään hallitus ennen tätä ei ole luvannut osallistua ongelman ratkaisun kustannuksiin. Helsingin on kuitenkin varauduttava siihen, että osa tarpeellisista korotuksista joudutaan maksamaan kaupungin omasta pussista.

Suomen verotus on Euroopan keskitasoa ja Helsingin veroprosentti kuntien keskitasoa, enkä kannata kokonaisverotuksen kiristämistä nykyisestä. Velanottaminen tai massiivinen omaisuuden myyminen on taas pois tulevilta kaupunkilaisilta. Toimintaa on siis tehostettava tai jostain säästettävä, jos haluamme lisätä resursseja toisaalle. Myös valtion pitää tulla vastaan rahoituksessa.

Toisaalta maksan mielelläni veroja vastineeksi hyvistä ja tehokkaasti tuotetuista palveluista. Erään laskelman mukaan ilmainen joukkoliikenne Helsingissä maksaisi yhden veroäyrin. En panisi pahakseni sitä, että kunnallisveroa nostettaisiin puoli prosenttiyksikköä, jos siitä vastineeksi joukkoliikenteen käyttäminen olisi puolet halvempaa. Näin houkuteltaisiin useampia kaupunkilaisia ulos omasta autosta ja saataisiin vielä kaupanpäälle raikkaampi ilma ja vähemmän ruuhkia.

Mari Puoskari

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja.