Lokakuun kuulumisia

Olen jäänyt niin pahasti koukkuun Facebookiin, että kaikki nettiaikani on vierähtänyt siellä. Pahoittelut!Valtuustotyössä lokakuu on kulunut pitkälti budjetin parissa. Vaikka olin budjettiprosessissa mukana jo viidettä kertaa (kun ryhmäsihteerivuodet luetaan mukaan), toimintatapa tuntuu edelleen yhtä kummalliselta. Kaupungin budjetin loppusumma on noin 3,5 miljardia euroa. Näihin menoihin ei ole juurikaan tapana puuttua valtuustotasolla. Sen sijaan käydään tiukat neuvottelut parinkymmenen miljoonan lisäyksistä.

Ryhmien neuvottelujen kautta saadaantoki joka vuosi läpi tuikitärkeitä asioita, joita virkamiehet eivät ole ottaneet mukaan valmistelussa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuohon kolmen ja puolen miljardin sisällä on monia ei-niin-vihreitä asioita, joista rahaa voisi säästääkin.

Vihreiden tavoitteena oli muun muassa kohdentaa rahaa palkkojen ja mitoituksen parantamiseen aloille, joilla on pahoja rekrytointiongelmia. Lisäksi halusimme lisätä rahaa terveydenhoidon jonojen purkamiseen (mm. Marian sairaala) sekä kevyen liikenteen väylien investointeihin. Näille tavoitteille saimmekin tukea muilta ryhmiltä. Itseäni jäi erityisesti harmittamaan, että tavoitteemme vammaisten henkilökohtaisten avustajien lisäämisestä ei mennyt läpi.

Jotta saisin aikakaaosta vähän paremmin haltuun, olen päättänyt olla hakematta jatkokautta Vihreiden Naisten puheenjohtajana. Tasa-arvoasioiden esilläpitämistä en aio tietenkään jättää, sillä uskon, että voin pitää niitä esillä myös puolueen vpj:nä ja valtuutettuna.

Kuun vaihteessa olin Berliinin maratonilla juoksemassa Kuopio-kaverini Erjan ja valtuutettu-kaverini Lauran kanssa. Kaupunki ei näyttänyt parhaita puoliaan, kaksi päivää tuli vettä kaatamalla. Juoksupäivänä sää oli onneksi puolipilvinen. Juoksu meni kolmeenkymppiin asti jopa hyvin, väliaika oli alle kolme tuntia. Lopussa tuli kuitenkin suola- ja nestehukka, enkä jaksanut enää kiriä. Loppuaika oli 4:21 ja risat.

Viime viikolla olin työmatkalla Pariisissa. Siellä oli vielä melkein kesä ja vaikka reissu oli rankka, oli kiva pitää välillä breikkiä arkikuvioista. Kävin parina aamuna lenkillä, kävelykadut hieman keskustan ulkopuolella eivät ole todellakaan hyvässä kunnossa ja kaaduin toisena aamuna. Polvi ja iPod ottivat pahasti osumaa ja on täytynyt pitää muutama päivä juoksubreikkiä.