Sipoo once again

Vko 48

Tällä viikolla ei jäänyt paljoa aikaa Linnan juhlista haaveilemiselle. Pari kertaa juoksin kokousten välissä sovittamaan pukua, mutta muuten koko viikko meni politikoidessa. Valtuustossa puhuin ennätykselliset kolme kertaa saman kokouksen aikana.

Kyselytunnilla käsiteltiin joukkoliikenteen ongelmia. Kokoomuksen ja vasemmistoliiton valtuutetut olivat kysyneet kuskien huonosta osaamisesta ja vuorojen ajamatta jäämisestä. Ajamatta jääneiden vuorojen määrä on jo lähtenyt laskemaan ja kuskienkin koulutukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Helsingin Sipoo-hanke oli myös jälleen käsittelyssä. RKP ehdotti, että Helsingin pitäisi luopua alueliitoshakemuksestaan. RKP:n motiivi liitoksen vastustamisella on puhtaasti kielipoliittinen: jos alueelle rakennetaan lisää asuntoja, sinne muuttaa lisää suomenkielisiä asukkaita ja RKP menettää valta-asemansa. Tilanne on sama riippumatta siitä rakentaako uudet alueet Sipoo vai Helsinki.

Itse kannatan lämpimästi kaupunkirakenteen tiivistämistä. Jos laittaa harpin kärjen Helsingin keskustaan ja piirtää puoliympyrän tiiviin kaupunkirakenteen reunalle, lännessä se ulottuu lähes Kirkkonummelle asti, kun taas idässä se päättyy Itä-Helsinkiin. Sipoo on jarruttanut pääkaupunkiseudun kehitystä jo monta kymmentä vuotta. Helsinki on yrittänyt tarjota kaikkea mahdollista yhteistyötä, mutta mikään ei ole kelvannut. Alueliitos on viimesijainen keino.

Vihreät ovat koko prosessin ajan pitäneet esillä Sipoonkorven suojelua. Rakentamista ei tule arvokkaille viheralueille ja myös viherkäytävät turvataan. Vihreä valtuustoryhmä teki aloitteen, jonka mukaan Helsinki tulee vauhdittaa Sipoonkorven hyväksymistä kansallispuistoksi. Kaupunginvaltuuston enemmistö hyväksyi aloitteen.

Selvitysmies Pekka Myllyniemi teki oman ehdotuksensa heti valtuuston kokouksen jälkeen. Myllykosken kompromissiehdotuksen mukaan Helsinkiin liitettäisiin noin puolet Helsingin esittämästä alueesta. Mielestäni tämäkin esitys olisi hyvä ja mahdollistaisi uuden asuinalueen ja metron rakentamisen.

Kokouksen lopussa valtuusto käsitteli valtuutettujen tekemiä aloitteita. Käsittelyssä oli myös aloitteeni ympäristöystävällisten autojen vapauttamisesta pysäköintimaksuista. Tukholmassa biopolttoaineita käyttävät autot on vapautettu sekä pysäköintimaksuista että tietulleista. Näiden ja verotukien avulla energiaa säästävien ja uusiutuvien autojen määrää on saatu merkittävästi nostettua, nyt niitä on jo kolmannes uusista autoista. Ponnen vastaus oli varsin penseä, mutta asiaa kuitenkin selvitetään.

Hauska anekdootti aloitteen käsittelyssä oli se, että demarien ryhmäjohtaja Maija Anttila oli tehnyt pari viikkoa sitten saman aloitteen. On ihan ymmärrettävää, ettei valtuutettu voi ehtiä seuraamaan kaikkea ja tekeekin vahingossa samansisältöisen aloitteen. Huvittavaa on se, että Anttila oli kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana hyväksymässä bioautoille nihkeää vastausta vain vähän ennen kuin teki oman aloitteensa bioautojen puolesta. Tämä on kai sitä demarien uutta viherpesua.