Taloudellisesti ja ekologisesti kestävä EU

Kolumni on julkaistu Ny Tid-lehdessä maaliskuussa 2009.

Kestävä talous ja ympäristönsuojelu eivät ole vastakkaisia tavoitteita. Olen positiivisesti yllättänyt siitä, etteivät oikeistopuolueet ole alkaneet vaatia voimakkaammin äänenpainoin esimerkiksi ilmastotavoitteista luopumista. Green New Deal on konseptina lyönyt läpi koko Euroopan ja valtionpäämiehet Sarkozysta Bildtiin maalailevat satoja tuhansia työpaikkoja ympäristöteknologiasektorille.

Suomalaisilta kysyttiin Ilmastotalkoot-kampanjan tilaamassa gallupissa, että pitäisikö ilmastotavoitteita löysentää taloudellisen taantuman vuoksi. Selvästi yli puolet vastaajista piti ilmastonmuutosta taloustilannetta suurempana ongelmana ja kannatti yhä tiukempia tavoitteita.

EU:lle on kuitenkin vielä paljon tekemistä. Jotta voisit olla maailman huippu vihreässä teknologiassa, on kotimarkkinareferenssien oltava kunnossa. Teknologialle löytyy ostajia vasta kun se on taloudellisesti kannattava tai normit vaativat sitä.

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on tiukentanut arvioitaan siitä, kuinka paljon päästöjä tulisi vähentää, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä kahteen asteeseen. Teollisuusmaissa ja Euroopan unionissa päästöjä tulee leikata 25 – 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80 – 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. EU:ssa tähän mennessä sovitut toimenpiteet eivät riitä tämän tason saavuttamiseen. EU:n on jatkettava moottorin roolissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Yhdysvaltojen linjauksista Kööpenhaminan neuvotteluihin on kuulunut positiiviakin viestejä, mutta ilman EU:ta kunnianhimoista sopimusta ei synny.

EU:n varsinainen ympäristöhäpeäpilkku on Itämeri, joka on maailman saastunein meri. EU valmistelee parhaillaan Itämeri strategiaa. Huolestuttavien huhujen mukaan Itämeri-strategian kärki ei ole suinkaan ympäristönsuojelu vaan matkailu. Kansainvälinen politiikka on osoittautunut täysin hampaattomaksi Itämeren suojelussa. Helcom ja muut vapaaehtoisuuteen perustuvat yhteistyöfoorumit saavat muutoksia aikaan liian hitaasti.

EU on toimija, jonka alueeseen kuuluu suurin osa Itämeren rannoista, joten se pystyy halutessaan saamaan aikaan merkittäviä parannuksia. EU:n nykyisen maatalouspolitiikan painotus, joka suosii suuria tilakokoja ja tehotuotantoa, tulisi suunnata nykyistä enemmän pientiloja sekä lähi- ja luomutuotantoa tukevaan suuntaan. Maatalouden ympäristötuen ehtoja tulisi muuttaa niin, että EU:lla on mahdollisuus tehdä velvoittavia linjauksia, joilla maatalouden ja yhdyskuntien päästöt saadaan kuriin. Kyse on poliittisesta tahdosta.

Kolmas tärkeä ympäristöteema on EU:n budjetin ja verotuksen ekologinen uudistus. Verotuksen painopistettä tulee siirtää työn verotuksesta kuluttamisen verottamiseen. Euroopan unionilla ei ole tällä hetkellä toimivaltaa verokysymyksissä. Määräenemmistöpäätökset ja yhteispäätösmenettely tulisi ulottaa ympäristöveroihin, jotka ovat toistaiseksi vaatineet jäsenmaiden yksimielistä ratkaisua. EU:n toiminta perustuu seitsemän vuoden pituisille budjettikehyksille. Erilaiset EU:n maksamat tuet ja avustukset pitäisi arvioida ympäristövaikutusten näkökulmasta ja jatkossa painottaa tukia ympäristöteknogialle, joka toisi myös työpaikkoja EU-maihin.

Mari Puoskari
Kirjoittaja on vihreiden eurovaaliehdokas ja puolueen varapuheenjohtaja