Vaadi enemmän

Kolumni on julkaistu Kirkko & Kaupunki -lehdessä elokuussa 2011.

Veritimantit. Lapsityövoima. Sademetsien kaataminen. Muutamia esimerkkejä hinnasta, jonka maksamme tavoitellessamme yhä enemmän ja halvempia tuotteita ympärillemme. Maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ja sosiaalisten kysymysten ratkaisemiseen tarvittaisiin globaalia sääntelyä. Mutta kun sellaista ei ole tarjolla, ainakin osittainen ratkaisu löytyy peilistä.

Meillä kuluttajilla on vaikutusvaltaa paljon enemmän kuin uskommekaan. Kun edes globaalia päästösopimusta ei saada aikaan, kuluttajat ja muilta palveluita ostavat yritykset voivat vaatia kunnianhimoista päästöjen vähentämistä palveluntarjoajiltaan.

Klassikkoesimerkkejä vuosien takaa ovat Mattelin lyijymaalilelut ja Niken alihankkijoiden järkyttävät työolot. Ympäristöjärjestöt ja kuluttajat toivat ongelmat julkisuuteen ja yritysten liikevaihto notkahti merkittävästi.

Isossa Britanniassa kuluttajat vaativat tietoa eri elintarvikkeiden päästövaikutuksista. Tänä päivänä Tescolla on hiilihintalaput 70 000 eri tuotteessa. Miksi tätä ei saada aikaiseksi Suomessa? Tuntuu aika valjulta, että S-Ryhmän kauppoihin tuli luomutuotteiden löytämistä helpottavat vihreät hintalappukehyksetkin vasta reilu vuosi sitten.

Positiivinen esimerkki on luomukosmetiikan tarjonnan räjähdysmäinen kasvu. Maailman vesistöt eivät varmasti pelastu sillä, että voitelen naamani luomutehoseerumilla tavallisen rasvan sijasta, mutta ihmisten terveyden kannalta haitallisten kemikaalien käytön vähentäminen on merkittävää. Parantunut tarjonta on täysin kasvaneen kysynnän ansiota.

Mitä sinä voit tehdä? Mene lähikauppaasi ja kysy tuotteen alkuperää. Älä osta tehokasvatettua broileria. Lopeta viljellyn kalan syöminen. Valitse luomupuuvillainen reilun kaupan t-paita. Palkaksi saat hyvän mielen ja ehkä palan parempaa maailmaa.