Vaalirahoitukseni

Vihreä puolue ja kaikki vihreät ehdokkaat ovat sitoutuneet julkaisemaan vaalikampanjansa tulot ja menot jo ennen vaaleja. Alla on arvio omasta kampanjabudjetista. Tärkeimmät tulomuotoni ovat tämän valtuustokauden kokouspalkkioista koostuneet säästöt, isältäni saatu lahjoitus sekä yhdessä espoolaisen vihreän valtuutetun Matti Kurosen kanssa järjestämäni seminaari.

Arvio vaalibudjetista kunnallisvaalit 2008

TULOT

Oma rahoitus (säästetty edellisen kauden luottamushenkilöpalkkioista) 4000 EUR
Lahjoitus Lauri Puoskari 2000 EUR
Pienet lahjoitukset yhteensä 350 EUR
Vaaliseminaarin tuotot 1000 EUR
Vihreiden Naisten avustus 142,15 EUR
YHTEENSÄ 7492,15 EUR

MENOT
Lehtimainokset 2733 EUR
Esitteen painatus 1052 EUR
Mainosten jakelu 915 EUR
Esitteen postitus 300 EUR
Yhteisesitteen painatus ja jakelu Anna-lehden välissä 850 EUR
Joukkoliikennemainonta 500 EUR
Mielipaikka.net www-sivut 300 EUR
Vihreiden Naisten yhteismainos 142,15 EUR
Tilaisuudet 700 EUR
YHTEENSÄ 7492,15 EUR

Yksi vastaus artikkeliin “Vaalirahoitukseni”

  1. Jaakko H. sanoo:

    Toivottavasti tällaisesta avoimuudesta tulee maan tapa. Toivottavasti ihmiset alkavat vakavissaan vaatia ehdokkaitaan julkistamaan moisia tuloslaskelmia (jo ennen vaaleja).

    Heitto / omia ajatuksia vaalirahoituksesta:

    Musta suurin ongelma vaalirahoituksessa on salailun lisäksi suuret yksittäiset rahoittajat. Tietyntasoiseksi ongelmaksi lasken myös sen, että ehdokas itse sijoittaa 4000€ kunnallisvaalibudjettiinsa (koska se rahoittaa hakijoiden joukkoa).

    Amerikkalaista vaaliskeneä seuranneena ihan yleisesti ja Obaman kamppista erityisesti oon kovasti myyty ajatukselle, että leijonanosa vaalirahoituksesta tulisi ideaalissa tapauksessa pieninä lahjoituksina laajalta joukolta. Tämä on/olisi musta yksinkertaisesti ja kirkkaasti paras kanava kaikista, sillä se minimoi yksittäisten rahoittajien vaikutuksen / kiitollisuudenvelat, maksimoi potentiaalisten ehdokkaiden joukon, ja vielä vahvistaa linkkiä kannattajien ja ehdokkaan välillä. Jos Suomessakin olisi moinen vaalirahoituksen kulttuuri, niin monipuoluejärjestelmäämme sovellettuna se sallisi lisäksi ”kauniisti” useamman oman mielisen ehdokkaan kohdistetun rahoittamisen ja näin useamman tukemisen (vieläpä yli puoluerajojen), mitä vaalitapa ei valitettavasti salli.

    Suurimpana esteenä on luullakseni mainittu kulttuuri ja tottumus; ajatellaan, ettei äänestäjien tarvitse. Ettei ole soveliasta, jopa. Mikä harmillisen hassu ellei hieman välinpitämätön tapa/kulttuuri.

    Vai kui?