Vammaisten henkilökohtaiset avustajat

Sosiaaaliviraston vastaus budjettiponteeni vammaisten työllistymisen helpottamisesta.

VT MARI PUOSKARIN TOIVOMUSPONSI: VAMMAISTEN
HENKILÖKOHTAISTEN AVUSTAJIEN RIITTÄVYYS

Stj ilmoittaa, että hyväksyessään 14.11.2007 talousarvion vuodeksi 2008 ja taloussuunnitelman vuosiksi 2008 – 2010 Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

13 (21) ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vammaisten henkilökohtaisten avustajien riittävyys varmistetaan siten, että vammaisten työssäkäyntimahdollisuudet parantuvat.”
(Mari Puoskari, äänin 69 – 0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Sosiaalilautakunta toteaa (12.2.2008), että sosiaalivirasto myöntää vammaiselle henkilölle määrärahasidonnaista taloudellista tukea henkilökohtaisen avustajan palkkakustannuksiin sosiaalilautakunnan 17.2 2004 tekemän linjauksen mukaisesti.

Sosiaalilautakunta on tuolloin päättänyt, että henkilökohtainen avustajatoiminta kohdennetaan ensisijaisesti vaikeavammaisille henkilöille, jotka henkilökohtaisen avustajan avulla kykenevät aktiivisesti toimi-maan lähiyhteisössään ja/tai osallistumaan yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisena jäsenenä; erityisesti työelämässä, opiskelussa ja koulunkäynnissä sekä edellisiin liittyvissä päivittäisissä toiminnoissa.

Asiaa on tarkennettu 16.3.2007 päivätyllä sosiaaliviraston pysyväisohjeella. Siinä todetaan: ”Vammaispalvelulain 9 §:n mukaan vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta. Vammaisten henkilökohtaisella avustajatoiminnalla tuetaan vammaisten henkilöiden tavanomaista selviytymistä kotona ja kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa, työssä ja yleensä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Henkilökohtaisen avustajan käyttämisen edellytyksenä yleensä on, että vammainen henkilö kykenee ottamaan vastuuta omasta elämästään ja tekemisistään.”

Pysyväisohjeessa mainitaan erityisesti työssäkäynnin tukeminen, ja päätökset on tehty noudattaen tätä sosiaalilautakunnan tekemää linjausta. Avustajan saamisen kriteerinä ei ole työsuhteen laatu tai pituus. Taloudellinen tuki avustajan palkkakustannuksiin myönnetään aina, kun hakija on siihen oikeutettu ja hän antaa selvityksen työsuhteen alkamisesta ja mahdollisesti kestosta. Joissakin tapauksissa työ voi olla niin satunnaista, että avustajan palkkakustannukset maksetaan jälkikäteen esitetyn työvuorotaulukon mukaisesti. Yksityisyrittäjille on myönnetty avustusta henkilökohtaisen avustajan palkkakustannuksiin silloin, kun avustajan tarve johtuu yrittäjän vamman aiheuttamista toimintarajoitteista. Yritystoiminnasta johtuvaa työvoiman tarvetta ei voida korvata vammaispalvelulain nojalla.

Sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmästä ei saa tietoja työssäkäyntiin myönnettyjen avustajien määristä. Sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan työssäkäyntiin on myönnetty avustaja 80 -100 vammaiselle henkilölle. Vuonna 2007 harkinnanvaraisten avustajien palkkakustannuksiin oli varattu 3 310 000 euroa, ja tähän tarkoitukseen käytettiin 3 410 000 euroa. Työssäkäynnissä avustavien henkilökohtaisten avustajien palkkakustannukset sisältyvät em. harkinnanvaraisten avustajien palkka-kustannuksiin.

Vammaisten henkilöiden työssäkäynnin parantaminen edellyttää, että sosiaalivirasto voi jatkossakin riittävässä määrin varautua avustajien palkkakustannuksiin lähtien siitä oletuksesta, että vammaisten henkilöiden työn saanti paranee ja työsuhteet monimuotoistuvat mm. yritys-toimintaan. Sosiaalilautakunnan näkemyksen mukaan vammaisten henkilöiden työssäkäynnin esteet johtuvat kuitenkin enemmän siitä, että vammaisia henkilöitä ei edelleenkään mielletä työvoimaksi kuin siitä, että avustajahakemuksia hylättäisiin määrärahojen puuttuessa.

Vammaisten henkilöiden työssäkäynnin edistäminen on yhteinen asia yhteiskunnassa. Suurin haaste on sekä julkisen että yksityisen sektorin pysyvien työsuhteitten niukka tarjonta vammaisille työntekijöille, vaikka heidän koulutustasonsa olisi korkea. Työvoiman tarpeen kasvu saattaa muuttaa tilannetta siten, että huomio kiinnittyy myös vammaisten henkilöiden hyvään työpanokseen.